Kierrätyksen ympäristövaikutukset

Pyrin olemaan sopivasti ekologinen. Pohdin hiilijalanjälkiä, mutten herää öisin huonoon omaantuntoon. Suosin lähiruokaa ja pientuottajia. Lajittelen biojätteet ja poltan pahvit tulisijassa. Se on yksinkertaista, ei vaadi kovin montaa ajatusta päivässä. Toisin kuin kierrättäminen numero kaksi.

Me suomalaiset olemme viisasta sakkia, vaikkemme sitä muille myönnäkään. Sain todisteen tästä jälleen kerran, kun tarhaikäinen poika muistutti lapsille opetettavasta piirileikistä. Huomaamattamme opetamme muksuille kummallisia asioita.

Piiri pieni pyörii,

lapset siinä hyörii.

Sormet sanoo so so so,

kengän kannat ko ko ko.

Jokainen on taatusti kuullut sen. Se on mun ex, älä koske siihen. Kirjoittamaton sääntö, joka leijuu kaveriporukoiden päällä,  entiset tyttö- ja poikaystävät ovat ehdottoman kiellettyä riistaa. Perusteluja on monia, päällimmäisenä kenties kuitenkin lojaalius. Sille on syynsä, miksi kyseinen ihmisyksilö on taaksejäänyttä elämää. Mustavalkoisesti ajateltuna huonoksi todettua on turha testata uudelleen, varsinkaan jos se saattaisi ystäväsi huonoon valoon. Eli näpit irti ja katse kattoon.
Hankalaahan asiasta tekee se, että olemme vain ihmisiä. Varsinkin jos tarjonta on pieni (ja voin kertoa sen olevan) on kaikkien ystäviesti jokaisen exän välttely täysin mahdotonta. Niinpä lesbopiireissä jokainen pyrkii parhaansa mukaan olemaan armollinen menneisyytensä parisuhteita kohtaan ja yrittää pysyä väleissä.


Piiri pieni pyörii,

lapset siinä hyörii.

Kädet panee lip lap lap,

kengän kärjet kip kap kap.

Uutuuttaan kiiltävässä suhteessa teet kaikkesi, jotta ystäväsi pitäisivät morsmaikustasi. Vietätte epävirallisia illallisia ja peli-iltoja, notkutte baarissa pikkutunneille, tyttösi tarjoaa Hesen ranskalaisia kaikille ja ystäväsi kyselevät hänen elämästään. Vähitellen uusi ihminen hyväksytään porukkaan, mahdollisesti mukana tulee puoliskosi omia ystäviä. Kaverisuhteet syvenevät, huomaat että paras ystäväsi soittaa unohtuneista lapasistaan tyttöystäväsi puhelimeen. Olet silmittömän onnellinen, kaikki sujuu niin mutkattomasti. Tavaksi tulee, että yökylässä ravaa milloin kukakin, ja tyttöystäväsi oppii hakemaan yöllä vettä pelkkä t-paita päällään.
Riitaisan mutta nopean eron jälkeen kukaan ei tiedä miten päin olisi. Vaikka saatkin oman pääsi selvitettyä jääkylmän veden alla, tajuat olevasi harmaalla alueella. Kohtaat entisen tyttöystäväsi kaverin kaupungilla ja jäätte juttelemaan. Oma luottotyttösi mainitsee facebookpäivityksessään olevansa kaljalla exäsi kanssa. Kiehut raivosta, mutta tiedät ettei ole varaa narttuilla turhia. Niinpä määrittelemättömän ajan kuluessa opit hyväksymään tosiasiat. Entisesi vuokraa elokuvia samasta vuokraamosta kuin sinä, kulkee samoilla busseilla ja juo samoissa baareissa. Hänen ystävänsä ovat sinun ystäviäsi, ja toisin päin. Välit lämpenevät tuttavallisiksi, mutta pidätte turvallisen etäisyyden.
Paras ystäväsi alkaa käyttäytyä kummallisesti; ostelee turhia vaatteita ja hymyilee oudoissa tilanteissa. Eikä aikaakaan, kun kuulet sopivassa nousuhumalassa hänen pitävän yhteyttä exääsi. Makuuhuoneessa.

Jokainen ymmärtää, ettei elämä ole mustavalkoista. Ei, vaikka kuinka yrittäisi tähyillä maisemia vain tummien aurinkolasien lävitse. Tilanteet muuttuvat, ihmiset toimivat ajattelematta tai ajattelevat vain eri tavalla. Se on rikkaus, niin sanotaan, mutta välillä on vaikea nauttia.

Baarissa on täyttä. Tanssilattian valonvälkkeen keskellä tanssii pari, toisiaan käsistä pitäen. Humalaiseen päähäni ei mahdu selkeitä ajatuksia, mutta lupaan etten koskaan koske ystäväni ensimmäiseen oikeaan tyttöystävään, on suhteesta kuinka kauan tahansa. Suurempia en uskalla luvata, koska muuten olisin lähempänä nunnaluostaria kuin vapautta. Kolmen sekunnin kuluttua tajuan, että olen rikkonut lupaukseni jo ennen sen tekoa. Kiroan mielessäni jokaisen parisuhdekiemuran ja sanoudun irti sopivuussäännöistä. Aamulla olen unohtanut tämänkin älynpilkahduksen.
Lojumme sohvan eri nurkissa mitä erinäisemmissä ihmiskasoissa. Päätä jomottaa ja pienetkin äänet räjäyttävät sisuskalut paikoiltaan. Ovi käy, sisään kävelee ainoa porukasta puuttuva. Raskaat askeleet ja ulkovaatteiden kahina. Ilma painaa keuhkoja, jokainen tietää tämän olleen kolmas. Utuiset ajatukset kiertää kehää, asiasta ei puhuta pientä kuittailua laskematta.


Piiri pieni pyörii,

lapset siinä hyörii.

Toisiansa tervehtää,

sitten paikoillensa jää.

Kun joku tahtomattaan tai tietoisesti rikkoo koskemattomuussääntöä, on ystävyys koetuksella. Osa meistä on ajan kuluessa oppinut suhtautumaan asiaan kevyesti, toisilla se taas riippuu tilanteesta. Lähimmät ystävät saavat taada mitä tahansa, mutta varsinkin vaikeiden parisuhteiden toiseen osapuoleen kajoaminen on synti. Pieni säätäminen sallittakoon, mutta mitään vakavaa ei kannata yrittää. Tärkeimpään entiseen ei edes vilkaista, mutta muut ovat vapaata riistaa. Kännissä saat kopeloida, mutta selvänä pysyt siveän matkan päässä. Kaikki mistä en tiedä, on okei. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin naisiakin. Asiasta kannattaa ottaa selvää, ennenkuin päästät ajatuksesi harhailemaan. Muuten saattaa tulla ikävä yllätys kaikkien yhteisten kuvienne repimisen muodossa, tai kenties eräänä päivänä huomaat lainaamiesi vaatteiden lepäävän kertakäyttögrillissä. Naisen mielikuvitus on rajaton.

Piiri pieni pyörii,

lapset siinä hyörii.

Vakavina seisovat

vallan niin kuin vanhemmat.

Pienenä yleistyksenä voi kuitenkin sanoa, että suurin osa meistä aikuistuu jossain välissä elämäänsä hieman. Siinä pisteessä kenties muistaa katsoa peiliin.
Kukaan ei voi kontroloida jokaista itselleen tärkeää ihmistä. Edes suostuttelukykyisimmät meistä. Luottakaa kun sanon, olen kokeillut. Jos ystäväsi haluaa sörkkiä jokaiseen näkemäänsä suuntaan, mutta on ystävänä muuten koko planeetan lojaalein, niin kannattaako sitä ihan jokaisesta humalaillasta tuohtua. Tietenkään ei tee pahaa asiallisesti huomauttaa, yleensä jokainen ymmärtää yskän kun tarpeeksi piikittelee. Ihan kiva että sä tykkäät mun jämistä tai Enkö ollukin lämmitelly sen sulle hyvin toimivat molemmat. Mitä parempi ystävä kyseessä, sitä nartumpi saa olla. Kunhan muistat, että todennäköisesti samoja aseita käytetään itseäsi vastaan kun osat vaihtuvat. Kun. Ei jos.

Piiri pieni jatkaa pyörimistään.

Moniongelmaiset (täydelliset) naiset part. I

Se on ihan oma maailmansa, maaniset ja masentuneet laitetaan saman katon alle.

Kyseinen kuvailu koski psykiatrista hoitolaitosta, jossa tuttavani viettää enemmän tai vähemmän aikaansa. Puhuimme siitä, miten samassa yksikössä hoidetaan eri ongelmista kärsiviä, mikä taas aiheuttaa hetkittäin hieman kummallisia tilanteita niin potilaille kuin hoitajillekin. Valitettavasti rajallinen keskittymiseni ei kyennyt pitäytymään vain kyseisen laitoksen toimintatapojen pohtimisessa, vaan eksyin sivuraiteiden ylitse toiseen maailmaan. Maailmaan, joka on vähintään yhtä tragikoominen.

Tavallinen päivä osastolla koostuu kummallisten ja polveilevien keskustelujen ketjuista. Siihen mahtuu mukaan tuskallisen vaivautuneita hiljaisuuksia, äänekkäitä kiroamisia milloin mistäkin syystä, mykkien tuntemattomien tiiviitä tuijotuksia pimeästä huoneesta, potilaiden salaa paikalle tilaamia hääkakkuja sekä sambatanssijoita, huutoitkua kaikuvissa portaikoissa, sisäpiirivitsejä ja leppoisaa kiusoittelua. Tavallinen päivä on aina odottamaton, se yllättää ja kauhistuttaa, mutta tuo tullessaan myös muistoja, joista ei tahdo päästää irti.

 

Valitettava tosiasia on, että karkeasti arvioiden yli puolella seksuaalivähemmistön edustajista on jonkinsorttisia mielenterveysongelmia, yleensä useampia samaan aikaan. Oman lähipiirini kesken voisin pitää bingoa aiheesta; luettele mitä tahansa sairauksia, niin 90% todennäköisyydellä pystyn mainitsemaan vähintään yhden jolta kyseinen löytyy. Asia ei toki ole leikkiä, vaikka aika huumorilla siihen osataankin jo suhtautua läheisimpien ihmisten kesken.
Tästä kuitenkin seuraa väistämätön ja helppo yhteenlasku. Kun kaksi epätasapainoista ihmistä lyö hynttyyt yhteen, on tulos lähes poikkeuksetta hieman kaoottinen. Se, kuinka hyvin kaaoksensa hallitsee, on jokaisen parin itse selvitettävä.

Avopuolisoni huulipuna lensi ikkunaan. Sen perässä seurasi käsipeili, hiuslakka ja pari kirjaa. Kiitin mielessäni viisasta arkkitehtiä tuplalaseista ja väistin turvallisen etäisyyden päähän. Annoin ajan kulua mittaamattoman määrän ja katselin vierestä tavaroiden järjestelmällistä tuhoa. Nyrkki iskeytyi seinään ja menin väliin. Pienen tappelun jälkeen pitelin tärisevää vartaloa tiukasti kiinni toisen hengityksen tasoittuessa hitaasti. Lopulta konttasimme lattialla yhdessä siivoten sotkua. "Pääsinpähän eroon noistaki kirjoista", nauroi äsken raivonnut tyttö maailman kauneimmalla äänellä.

 

Mielialanmuutoksia tuli ja meni, nopeammin kuin kumpikaan meistä ehti tajuta. Itse vajosin syvälle omiin ongelmiini, hän loi lisää tyhjästä. Molemmilla oli omat lääkityksensä, niitä syötiin silloin kun huvitti eli ei koskaan. Käytiin terapiassa ja hetkittäin päivystyksessä. Päiviin kuului järjettömiä riitoja kauppareissun pituudesta tai afrikan lapsien kärsimyksen tasosta. Spontaanit matkat ja mielettömät projektit milloin minkäkin asian parissa värittivät jokaista hetkeä. Välillä maattiin horroksessa eri puolilla huonetta, leikittiin ruokasotaa, yritettiin raapia toisiltamme silmät päästä ja pantiin niin rajusti että poliisit odotti oven takana. Ajettiin tuntemattomiin paikkoihin ja oltiin laittoman onnellisia.
Maanis-depressiivisen ja masentuneen arkea ei voinut ennustaa koskaan.

Hetkittäin mietin itsekin, mikä järki koko touhussa on. Miksi pitää rakastua ihmisiin, joiden henkilökohtainen helvetti on niin samanlainen kuin omani. Miksi pitää väkisin tunkea jokaisen rikkinäisen syliin, löytää kaikista ne puolet joita ei pitäisi katsoa. Kai se on jonkinlaista masokismia sekin.

 

Mietit päättäväisesti, ettei asia ole kaikkien kohdalla yhtä huonosti. Olet varmasti oikeassa. Taatusti on niitä, jotka kaihtavat viimeiseen hengenvetoonsa saakka ylimääräistä draamaa. Huono puoli on, että tässä pienessä pyörivässä piirissä, jonka suomalaiset lesbot muodostavat, ei ole paljoakaan varaa valitella. Jep, joukosta löytyy muutama täysipäinen yksilö, mutta rehellisesti sanottuna niitä on aika harvassa. Enkä todellakaan sanoisi, että se olisi heidänkään kohdallaan kovin pysyväinen tila.
Kuvittelepa hetkonen: olet omassa elämässäsi kohtalaisen tyydyttävässä tilassa (kohtalaisen, koska suomalaisena olet senverran vaatimaton, ettet sano edes itsellesi asioiden olevan helvetin hyvin) ja ainoa puuttuva palanen on parisuhde. Niinpä siis lähdet hakemaan sitä. Löydät toinen toistaan persoonallisempia naisia ja vihdoin alkaa kipinöimään baarista löytämäsi blondin kanssa. Asia johtaa toiseen ja pian huomaat tuon ihanuuden täyttävän kaikki päiväsi. Ajan kuluessa kuulet synkkiä salaisuuksia menneisyydestä, kurjia kokemuksia ihmisistä, huomaat arvet reisien sisäpinnalla ja tajuat mielialalääkkeiden vallanneen paikkansa peilikaapistasi. Tervetuloa, olet päässyt mukaan oikeaan elämään.
Jokaisella on omat tavoitteensa parisuhteessa, eivätkä ne aina osu kohdilleen senhetkisen kumppanin kanssa. Niinpä loogisesti tapahtuu vaihto, uusi ihminen saapuu kuvioihin. Blondin paikalle saapuu punapää, jolla on syömishäiriö ja harhoja. Tapailet vuosien saatossa useampaa ihmistä, jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan ja yrität parhaasi mukaan keventää muiden osuutta.

 

Kysymys kuuluu: kuinka selväjärkisenä voi pysyä, jos ympärillä olevat eivät näytä esimerkkiä?

Hinttikirja ja susikrapula

Suurin osa suhteista alkaa netissä tavalla tai toisella. Facebookin aikakaudella on liiankin helppo selvittää yhteiset ystävät ja kenties kiinnostuksen kohteetkin toisesta ennen tapaamista. Kenties hieman turhankin julkisen naamakirjan ohella qruiser on kohtalaisen tehokas sivusto uusien ihmisten löytämiselle. Facebookin ollessa realistinen yhteydenpitojesi, menemistesi ja kavereidesti suhteen, qruiser taas mahdollistaa enemmän kulmien siloittelua. Esittelytekstin ja henkilökohtaisten tietojen avulla voit luoda itsestäsi omaa silmääsi miellyttävän ensivaikutelman, oli se täysin totta tai ei. Toki jokainen tiedostava henkilö muistaa tämän lukiessaan muiden profiileja, eikä ihan jokaista lausetta kannatakaan ottaa kirjaimellisesti.


Alussa on yksinäinen lesbo. Henkilöstä riippuen seuraavana kuvaan astuu hämyinen baari-ilta pienen ystäväporukan kanssa tai vielä yksinäisempi ilta tietokoneen äärellä. Pahimmassa tapauksessa molemmat.

Hinttikirjan kautta löytyy mukavan oloinen (kivan näköinen tai vähintään jossain lähellä asuva) tyttö, johon ei ole törmännyt ainakaan ihan lähiaikoina missään. Viestejä lähetellään puolin ja toisin, kehutaan toisen kirjoittamista tai ulkonäköä, lemmikeistä puhuminenkin tehoaa. Löydetään muutama yhteinen kiinnostuksen kohde (ai säkin tykkäät kaljasta, kiva) ja käytetään hymiöitä viestien perässä. Toinen laittaa viestin, jonka lopussa on huomautus qruiserin hankalasta viestikentästä ja maininta että keskustelua voitaisiin jatkaa facebookin chatissa. Tai suoraan whatsappissa, silloinhan ei tarvitse esitellä koko fb-seinää ja kaikkia humalakuvia tuttujen ja tuntemattomien kameroista.

Iltoja kuluu tilanteesta riippuen yhdestä muutamaan, kunnes ensimmäisen kerran mainitaan tapaaminen. Tavallisimpia ehdotuksia ovat baari-ilta porukassa, punaviinipullollinen jomman kumman kotona tai kahvihetki kaupungilla, jos nyt ihan sivistyneiksi heittäydytään. Tätä ajatusta
vatvotaan hetki ja naureskellaan omista huonoista puolista (mä oon sit varmaan tosi humalassa, oon aika ujo) toisen kumotessa niitä kerta kerralta esittäen omia epäkohtiaan (ei se mitään, niin mäki oon. En oo sit päässy sinne kampaajalle vieläkään, toi mun takapiiska on ihan hirvee...) vastapainoksi. Päivästä sovitaan.
Alkaa molemminpuolinen kutkutus mahanpohjassa, aika kuluu liian nopeasti ja tuntuu välillä pysähtyvän paikoilleen kokonaan. Edellisenä päivänä tai viimeistään aamulla herätessä iskee pieni paniikki, kaikki kivat vaatteet on yhtäkkiä kadonneet jäljettömiin, peilikuva näyttää oudolta ja
paras hajuvesi loppuu, tietenkin. Tapaaminen menee alkukankeudesta huolimatta hyvin, hermostunutta naurua ja turhista jutuista jauhamista ei lasketa. Ilta jatkuu joko toisen asunnolle, tai sitten yhteydenpitoa jatketaan turvallisesti omista kodeista puhelimen välityksellä (oli kiva ilta, hyvää yötä!).

Toinen mahdollinen tapaaminen on tosiaan se humalainen ilta itsessään. Silmät hieman harottaen on mahdollista huomata joku potentiaalinen tapaus, häntä lähestytään ja kenties tanssitaan. Toisilla on tapana ostaa juotavaa, mutta köyhälle opiskelijalle se on hieman harvinaisempaa. Nousuhumalassa kaikki vaikuttaa hyvältä ja loistava idea jatkoista (mulla on kotona minttuviinaa, tuutko auttamaan) baarin sulkeutuessa johtaa yhteiseen yöhön. Tässä tapauksessa saa toivoa olevansa siinä kunnossa ettei oksenna juuri tapaamansa tytön matolle saati sitten sänkyyn, täytyy siis muistaa kohottaa kuppia maltillisesti jos suuntana ei ole oma koti.
Aamulla vieraasta sängystä herääminen on aina yhtä karmivaa. Puolen sekunnin ihana tiedottomuus ennen sen tosiseikan ymmärtämistä, että on väärässä huoneessa. Täytyy maata hetki paikallaan, jotta muistaa edes hämärästi mitä on tapahtunut. Pahinta on kääntyminen. Se, kun et ole täysin varma mikä toisella puolella sänkyä odottaa.

Heräsin tuntemattomasta asunnosta. Muistikuvat olivat hämäriä, mutta tiesin armottomasta päänsärystä olevani ainakin hengissä. Seuraava tajuamani asia oli se, että olin alasti. Täysin alasti. Ristin sormeni ja rukoilin jokaista tuttua ja tuntematonta jumalaa olemaan armollinen. Joku silitteli hiuksiani. Käännyin sanomaan huomenet, mutta suustani ei pihahtanut ääntäkään. Vieressäni makasi valehtelematta vähintään kaksikymmentä vuotta vanhempi nainen, joka hymyili aurinkoisesti. En puhu nyt niistä täydellisistä puumanaisista, niistä joilla on korkeat korot ja täydellinen vartalo. Ei, tällä naisella oli vaaleanpunaraidallinen pitkä yöpaita ja tyypillisen suomalaisen naisen vartalo. Väkisinkin tuli mieleeni äiti. Mutta mikään, ei yhtään mikään, voinut valmistella minua pahimpaan. Suoraan pölmistyneisiin silmiini katsoen nainen kehräsi hieman matalalla äänellä "Huomenta tiikeri". Teki mieli kiljua kauhusta.

Nainen tarjosi aamiaista mutta sain soperrettua kiireisestä päivästä. Puin takin päälle vasta rappukäytävässä.


Vaikka pelastavan kyydin soittamisesta tuntemattomaan osoitteeseen tuleekin hauska tarina kerrottavaksi, en usko kenenkään nauttivan tilanteesta juuri sillä kyseisellä hetkellä. Niinpä sitä siis toivoo, että vieressä olisi joku, jonka pipoon ei tekisi mieli oksentaa. Hyvinä aamuina vierestä löytyykin ihan hyvä tyyppi, jatko onkin sitten täysin oma tarinansa. Useat meistä eivät nauti krapulapäivien viettämisestä tuntemattomassa seurassa, joten kotiinlähtö on aika nopeasti edessä. Jos uloslähtiessäsi toinen ei kysy numeroasi, on aika selvää ettette tule näkemään uudestaan samoissa merkeissä. Paitsi jos olet humalaisessa tilassasi raapustanut numerosi jo esimerkiksi hänen seinäänsä. Tai tallentanut sen puhelimeen nimellä "Hsoito" tai muuta vastaavaa.

Humalaiskemisten tärkein muistisääntö onkin pitää ystävät lähellä. Ja kuunnella heitä. Jos kuskina toimiva kaverisi koputtaa sinua olkaan jatkoille lähtiessäsi, ja vilkaisee seuralaistasi aavistuksen pöyristyneenä, kannattaa ennemmin luottaa hänen selvinpäin toimiviin aivoihinsa ja kiittää aamulla susikrapulalta pelastamisesta.

Yhtäkaikki, ensivaikutelma on tärkeä. Täytyy muistaa, että juoruilevien ja uteliaiden naisten seurassa mikään ei pysy täysin kahden ihmisen välillä, vaan aina joku muukin tietää sen. Jos siis harrastat yhdenyönjuttuja, pidä mielessäsi, että hyvin todennäköisesti muutama muukin tietää alusvaatteidesi värin.

Räjähdysaltis kaapinvaltaaja

Joku joskus tokaisi, että haluaisi kääntyä lesboksi. Nauroin epäuskoisesti päin naamaa, ja kyseinen naisihminen kummasteli reaktiotani aidosti hämmentyneenä. En voinut ymmärtää miksi yksikään ihminen haluaisi kuulua niin selkeään vähemmistöön, sellaiseen joka ei aiheuta vain syrjintää, vaan myös epäoikeudenmukaisuutta lain edessä. Nainen vakavoitui heti ja totesi minun olevan oikeassa. Lauseen jatko oli kuitenkin se, joka kiinnitti huomioni.


Tämä hupsu, koko ikänsä miesten perässä juoksennellut nainen kuvitteli, että meillä olisi helpompaa. Kaksi naista yhdessä; sehän olisi täydellistä! Vaatekaappi kaksinkertaistuisi, puoliso vihdoinkin ymmärtäisi miksi ei voi tulla kotiin suoraan töistä alennusmyyntien alkaessa, illalla kotona odottaisi kaunis ja ihana huoliteltu nainen tennissukat jalassa nukkuvan miehen sijaan, viikonloppuisin käytäisiin yhdessä baareissa ja laittauduttaisiin hienoiksi, ei tarvitsisi valita yksin työvaatteita, saisi juuri niin paljon kynttiläillallisia kuin on aina toivonut, pitkän päivän jälkeen katsottaisiin romanttisia komedioita ja nyyhkittäisiin kilpaa onnellisille lopuille. Ei enää ylös jätettyä vessanpytyn rengasta, praise the lord! Kumppani osaisi arvostaa seksikkäitä alusvaatteita (käyttäisi niitä jopa itse vanhojen bokserinriepujen sijaan) eikä mumisisi epämääräisesti kaulukseensa kun pyydät hakemaan kaupasta tampooneja. Tarkemmin ajateltuna se kumppanihan itseasiassa jopa ymmärtäisi tuoda suklaata tullessaan. Mikä olisi parempaa?

Ystäväni silmät kiiluivat ihastuksesta, mutta oli aika palauttaa hänet maanpinnalle.


Kaikki mitä kenenkään tarvitsee ymmärtää lesbosuhteista on se, että siinä yhdistyy kahden tunteellisen ja yliajattelevan henkilön hyvät sekä huonot puolet.
Mieti hetki parasta ystävääsi. Ihana, eikö?

Jatka kuvitelmaasi hieman pidemmälle: asutte yhdessä, koti on mukava ja hyvin sisustettu. Heräät aamulla kamalaan vessahätään, huomaat olevasi myöhässä. Toinen ei ole herättänyt sinua, koska näytit niin suloiselta nukkuessasi. Heität peitot sivuun ja kiirehdit vessan ovelle, joka tietenkin on lukossa. Kumppansi on vallannut vessan aamurutiinejaan varten, tällä hetkellä on käynnissä suihku, johon sisältyy kokovartalosheivaus ja hiusten pesu kolmella eri uutuustuotteella. Hakkaat ovea ja huudat valuvan veden yli tarvitsevasi vessaa juuri nyt. Kolmen minuutin kuluttua lukko napsahtaa pois päältä ja kiskaiset oven auki. Edessäsi seisoo kaunis nainen pyyhe päällä, mutta kiinnostuksesi kohdistuu valkoiseen posliiniastiaan, jonka kannelle on kasattuna kosteusvoiteita sun muita pulloja ja puteleita. Jalat ristissä siirrät kaikki tulvivalle lattialle, etkä enää jaksa välittää ettei mielitiettysi muistanut laittaa ovea kiinni perässään. Kesken toimituksen hän kiiruhtaakin takaisin ja puhua pulputtaa suuresta päivästään, siitä miten menisi ostamaan vihdoin ne nahkaiset nilkkurit joita katsoi viikonloppuna kaupungilla. Kysyt kohteliaasti onko hän ulkoiluttanut koirat jo, näin ei ole tapahtunut.

Eteisessä jaloissasi häärii kolme pientä sekarotuista karvapalloa. Jokainen niistä on tullut taloon lyhyen ajan sisällä, rakkaasi kun ei voi vastustaa tummia nappisilmiä. Vedät ensimmäiset vaatteet yllesi ja lähdet kiertämään korttelia sateessa. Sisälle päästyäsi suuntaat kuivaamaan hiuksiasi, suihkuun ei ole aikaa enää. Vilkaiset kylpyhuoneen peiliin ja toteat että meikkaaminen on täysin turhaa tänäkin aamuna.
Suunnistat valtaville vaatekaapeille etsimään lempineulettasi, sitä jonka aiot laittaa tämänpäiväisen työpalaverin kunniaksi. Heittelet paitoja toisensa jälkeen sängylle, mutta neuletta ei löydy. Huudat rakkaallesi keittiöön, hänhän on viimeksi viikannut vaatteenne kaappiin. Kumppanisi ilmestyy ovelle päällään juuri se ainoa siisti neule jonka omistat. Selität tilanteen hänelle, mutta keskustelun edetessä tyttösi vastailee entistä lyhyemmin; olet onnistunut pilaamaan hänen hyvän aamunsa. Toteat tilanteesta päästäksesi ettet tarvitsekaan juuri sitä, ja pitäydyt ainoaan puhtaaseen t-paitaan, kyllähän työpaikan pomot ovat sen ennenkin päälläsi nähneet.
Ovesta lähtemiseen kuluu aikaa kymmenen minuuttia, sillä rakkaasi haluaa hyvästellä kunnolla ja toivottaa hyvää työpäivää ja itseasiassa sehän on hyvä tilanne keskustella kaikesta muustakin.

Kiiruhdat töistä kotiin koirien luokse, lenkin jälkeen lösähdät sohvalle lopen uupuneena. Avaat television, sieltä tulee kokkiohjelmia, nälkä yllättää. Soitat rakkaallesi, jotta hän toisi mukanaan kiinalaista. Puhelimen läpi kuuluu kauppakeskuksen taustamusiikki ja muissa maailmoissa olevan naisen ääni.
Ovi kolahtaa ja koirat ryntäävät eteiseen. Kuuluu lepertelyä ja kauppakassien kahinaa, olohuoneen ovelle ilmestyy punaposkinen kumppanisi, joka papattaa taukoamatta päivästään. Liisa ja Linnea on eronnu viimein, Mari oli myös kaupassa, se on lihonut sitten viimenäkemän. Pentin kissa on saanu pentuja, voitko uskoa, eihän se edes osaa pitää yhdestä huolta. Kuuntelet kuuliaisesti ja sivulauseessa mainitset palaverin menneen hyvin. Saat suudelman otsalle, tietenkin se meni hyvin. Sitten alkaa kertaus kaupan kenkävalikoimasta, paasaus epäkohteliaasta kassasta, tuleepa makuuhuoneen seinien maalaaminenkin puheeksi. Yrität parhaasi mukaan nähdä sivusilmällä kuka voittaa pääruokien vertailussa, mutta armas vaimosi istuutuu juuri silloin syliisi. Turhautuneena kysyt kiinalaisesta, siitä alkaa uusi riita. Sua ei kiinnosta ikinä mun tekemiset, sä oot aina niin etäinen ja kylmä. Näin se lissulla ja Linneallakin alko, en olis kyllä uskonu että sä oot tollanen. Enkö mä oo tarpeeks kaunis, ootko sä tavannu jonku uuden? Tiesin että oot ihan samanlainen ku kaikki muutkin, oot mun kanssa vaan koska et osaa olla yksin.
Et meinaa saada sanaa väliin, yksipuolinen riita paisuu mielettömiin mittasuhteisiin (sä et ikinä sano miltä susta tuntuu!) ja päättyy ovien paiskomiseen.
Puolen tunnin päästä kumppanisi tulee hiljaa olohuoneeseen. Pyydätte molemmat anteeksi ja halaatte. Hän asettautuu syliisi, katsoo suoraan silmiin ja lupaa ettei koskaan lähde mihinkään.

Kolmen kuukauden päästä eroatte.


Lesbosuhteet ovat kokonaisuudessaan kuin tiivistettyjä ja dramatisoituja heterosuhteita. Kaksi naista on vaan lähtökohtaisesti niin räjähdysaltis yhdistelmä. Rakkautta on paljon, usein räiskyvää ja hyvinkin pyyteetöntä, mutta riitoja tulee suurimmalle osalle useammin kuin seksiä.
Vähemmistöjen sisäinen vitsi siitä, että lesbojen toiset treffit on yhteenmuutto, ei ole kovin kaukaa haettu. Kipinä roihahtaa todella nopeasti, koko suhde syvenee nopeammin kuin keskivertohetero edes tajuaisi kiinnostuneensa toisesta, läheisyydenkaipuu takaa yhdessävietetyn ajan maksimoinnin, mikä taas nopeuttaa kyllästymistä.
Erot ovat usein pitkien prosessien tulosta, ensin riidellään monta kuukautta, saatetaan kokeilla taukoa tai erilleen muuttoa, petetään suuntaan jos toiseenkin, sovitaan aina välissä ja taas riidellään. Vihdoin eron koittaessa, se tapahtuu usein kolmannen osapuolen avustuksella; joko toisen puoliskon ystävä päättää heittää kylmää vettä parin päälle, tai sitten kuvioihin ilmestyy kolmas pyörä. Raadollista ja hyvin kärjistettyä, mutta jokainen lesbo voi taatusti tunnistaa itsensä tai tuttunsa tuosta kuviosta.


Nauroin ystävälleni epäuskoisesti. Hän kysyi, minä vastasin. Hän myöntyi ja jatkoi lausettaan: "silti teillä on kaikki mistä mä vain haaveilen."

Minä haaveilen rauhasta ja rakkaudesta, pehmeistä suudelmista ja tajunnanräjäyttävistä katseista, rakkausrunoista vessapaperissa ja yhteisistä öistä.
Haaveilen naisesta.